Maaliskuussa Singaporen Jukka tuli bussilla Kuala Lumpuriin, josta matkasimme autolla Malesian itärannikon Perhentian-saarille. Saaret sijaitsevat Terengganu-osavaltiossa, joka on Malesian islamilaisimpia ja viikonloppuakin vietetään siellä perjantaista lauantaihin. Lomakylämme oli malaijien ylläpitämä, eikä siellä mm. tarjottu alkoholia. Matkaoppaan mukaan naisten olisi pitänyt käyttää rannalla uimapukua eikä liian paljastavia bikineitä.
Otsolle loman kohokohta olivat kissat. Aikuiset innostuivat eniten snorklauksesta. Me kaikki kolme näimme ainakin kymmenkiloisen hain ja vähintään saman painoisen merikilpikonnan.
Katjan ja Markun snorklatessa Jukka ja Otso keskittyivät hiekkaleikkeihin.

Paikallinen tyttö hieroi tuttavuutta.

Otsosta meri ja hiekkaranta olivat melkein yhtä kiinnostavia kuin kissat. Perhentialla kauempana vettä samentavista hiekkarannoista olevat korallit olivat paljon hienompia kuin syyskuussa käymällämme Tiga-saarella, mutta muuten Tiga kyllä vie voiton. Perhentianilla ei päässyt autiosaaritunnelmaan kymmenien lomakylien vuoksi.

Paluumatkalla olimme yhden yön Taman Negara –kansallispuiston viereisessä hotellissa ja saimme ihailla sumun hälvenemistä aamiaista syödessämme.

Reippailimme metsissä sen verran että hiki nousi pintaan. Jo puolen tunnin rauhallisen kävelyn jälkeen kuuman kostean metsän siimeksessä esimerkiksi Otsoa kantavan Markun kaikki vaatteet olivat läpimärät. Markku on perinteisesti (eli kahdesti) käynyt joessa uimassa vaatteet päällä kävelyn päätteeksi, mutta tällä kertaa perinne katkesi kun kiirehdimme hotellille tyhjentämään huoneemme ennen määräaikaa.

Borneon matkaajien palattua Kuala Lumpuriin Markku ehti tehdä töitä viikon ennen kuin lensimme (Tuomas, Tuuli, Markku, Katja ja Otso) Kambodzan Siem Riepiin ihailemaan maailman suurinta uskonnollista rakennusta – Angkor Watia. 800 vuotta sitten Angkor oli mitä todennäköisimmin maailman väkirikkain kaupunki.

Aasialaisten turistien tyyliin mekin poseerasimme temppelin edustalla. Katja vielä näyttää japanilaisittain onnea symboloivaa veetä sormillaan.

Yksinäinen munkki keskittyi kirjaansa yhdellä Angkor Watin sisäpihoista. Läheltä huomasimme että teos ei ollutkaan pyhä kirja vaan matkaopas.

Yhdessä yli sadasta temppeleistä oli yli sata valtavaa muinaisen hallitsijan naamaa.

Toisissa temppeleissä oli satoja ihmisiä samaan aikaan. Kuvan tapauksessa taas olimme ainoita.

Jotkut temppelit olivat vielä metsien peitossa.

Välillä oli hauskaa.

Angkorin alueelta matkasimme jokiveneellä Battambangiin ja kohti Thaimaan rajaa. Markku puhaltaa Otsolle pelastusliiviä siltä varalta että kaikki ei menisikään hyvin.

Vastapäätä meitä istui paikallisia kelluvien jokikylien asukkeja.

Jokireittimme varrella asui tuhansia ihmisiä lähinnä kelluvissa taloissa. Erilaisista verkkoviritelmistä päätellen alueen pääelinkeino on kalastus. Vedenpinnan korkeus vaihtelee vuodenkierron aikana jopa kymmenen metriä, joten kelluvat, tai useiden metrien korkuisten paalujen päällä seisovat talot ovat tarpeen.

Poikkeuksellisen kuivuuden takia emme päässeet määränpäähämme jokiveneellä, vaan viimeiset kymmenet kilometrit matkasimme pick-upilla ensin käytännössä tietöntä pellonlaitaa ja sitten pölyistä hiekkatietä. Tuuli ja Katja pääsivät Otson ansiosta pick-upin sisälle yhdessä neljän muun matkustajan sekä kuskin kanssa. Tuomas ja Markku nauttivat auringonpaisteesta 14 muun matkalaisen kanssa auton lavalla. Markun lierihattu pilkottaa Tuomaan virnistävän naaman takaa.

Bangkokin värikästä liikennettä Tuulen kuvaamana.

Itse matkasimme välillä köyhien tapaan tuktukilla eli kolmipyöräisellä mopolla, jonka takapenkki on suunniteltu korkeintaa kolmelle hengelle. Ahtauden ansiosta mahduimme kaikki samaan kuvaan vaikka Tuulen kamera on vain Markun käsivarren päässä.

Veneitä odottelevat bangkoklaiset ja turistit ruokkivat kaloja leivänmuruilla. Vonkaleita oli satoja, tai jopa tuhansia, tappelemassa herkkupaloista.

Markun vanhemmat Tuomas ja Tuuli saapuivat Kuala Lumpuriin pian sen jälkeen kun Tuomo, Topi ja Markku olivat lähteneet Borneolle. Mantereelle jääneetkin halusivat nähdä metsiä. Kuvassa Taman Negara –kansallispuiston turisteille avoin latvustokävelyreitti, jonka Katja käveli jo toista kertaa.

Tuomas ja Tuuli ihailivat ”maailman vanhimpia trooppisia sademetsiä” myös saukko-perspektiivistä.

Otson ihailijat ovat jonkin verran vähentyneet iän karttumisen myötä, mutta sen verran paljon heitä vielä riittää että kaljupää itse ei ihan jokaiselle vaivaudu hymyilemään.

Tuomas ja varsinkin Tuuli auttoivat Katjaa järjestämään Otson ensimmäiset synttärit. Päivänsankari koemaistaa yhtä lukuisista lahjoista kavereidensa ympäröimänä.

Kiinalaiseen uuteenvuoteen liittyvät olennaisesti leijonatanssit. Tässä tolppien päällä hyppivää leijonaa ihailevat tuhannet lähiostarimme asiakkaat.

Kotimme viereisen kiinalaisen temppelin juhlavalaistusta viimeisteltiin vaihtamalla sammuneet hehkulamput.

Tuuli nappasi kuvan koulupukuisten malaijityttöjen kävelystä ostoskeskuksen vaatekauppakerroksessa.

Tuomo ja Topi tulivat reiluksi pariksi viikoksi Malesiaan tammikuun lopussa. Ensimmäisenä iltana kävimme ihailemassa maan hallinnollisen pääkaupungin Putrajayan moskeijaa.

Seuraavana päivänä alkoi hindujen Thaipusan-festivaali, jolloin yli miljoona ihmistä kiipeää Batu-luolan temppeleille. Kuvan guru ”siunaa” pyhiinvaeltajia.

Pyhiinvaeltajat kantavat ruokaruukkuja temppeleille. Urheimilla ruukut roikkuvat ihoon pistetyistä koukuista.

Tuomo, Topi ja Markku lensivät Borneolle noin viikoksi. Heti ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli luontoon palautettujen puolivillien orankien ruokailun seuraaminen Sandakanin lähistöllä Sepilokissa.

Kinabatangan-joella oli täysin villien orankien lisäksi gibboneita, nenäapinoita, krokotiilejä, sarvilintuja ja sadoittain kuvan jalohaikaroita.

Tuomon kenkien vedenpitävyyttä tuli testattua viidakkokävelyllä. Metsämajalle palattuaan Tuomo löysi pienen imevän iilimadon kyljestään.

Seuraavana haasteena oli reippailu Kinabalu-vuoren 4095 metriselle huipulle. Ylöspäin nousijat nukkuvat yön retkeilymajassa 3300 m:n korkeudessa pilvien yläpuolella. Ilmeestä päätellen Topi miettii jo seuraavan päivän rasituksia päivällisen päätteeksi.

Huipulla on tarkoitus katsella auringon nousua, joten kipuaminen on alkanut jo aamuyöllä.

Urheat huipunvalloittajat lippalakki-Topi ja lierihattu-Tuomo laskeutumassa takaisin pilvien alapuolelle.