Puolivuotiaan Otson mielipuuhaa on syömisen ja tutin lutkuttamisen lisäksi varpaiden pureskelu.
Hindujen pyhillä eläimillä on hyvät oltavat temppelien läheisyydessä.


KLCC - Kuala Lumpur City Centre.
Aamupäiväunilla.

Ensimmäisistä mauista etenkin riisipuuro oli Otson suosikki. Melkein alusta lähtien syömiseen tarvittiin kaksi lusikkaa, koska Otso tahtoi osallistua ruuan lappamiseen suuhunsa (ja leukaansa, nenäänsä, otsaansa jne).

Heinäkuun puolessavälissä, Katjan ja Otson palattua Suomesta, äidinmaito ei enää ollutkaan Otson ainoa ruokalaji. Vaikka hän tunki hetkeäkään miettimättä suuhunsa kaiken mitä omiin käsiinsä sai, suhtautui hän aluksi melko epäilevästi Katjan yrityksiin laittaa lusikka suuhunsa.
Myös istumisharjoitukset syöttötuolissa aloitettiin Suomesta paluun jälkeen.

Kotona on kivaa!

Markku työmatkaili Thaimaassa, Filippiineillä ja Indonesiassa Katjan ja Otson lomaillessa Suomessa.
Myanmarista pakolaisiksi Pohjois-Thaimaahan kävelleet Karen-kansan naiset esittelevät turisteille kaulojansa ja myyvät käsitöitänsä.
Puuttomien kukkuloiden takaisin metsityksessä riittää haastetta Pohjois-Filippiineillä.
Pohjois-Filippiinien vesipuhveleita ei enää käytetä riisinviljelyssä. Monet niistä vetävät laittomasti hakattuja puunrunkoja.
Maailman suurimman muslimimaan Indonesian Yogyakartan kaupungin vieressä on maailman suurin buddhalainen temppeli.


Riksakuski lepää matkustajan paikalla. Aasian kaupungit joissa riksoja Yogyakartan tapaan vielä käytetään muuhunkin kuin turistien kyyditsemiseen vähenevät nopeasti.

Yogyakartan maanjäristys tappoi 6000 ihmistä vain kuukautta ennen Markun matkaa.

Katja ja Otso kävivät Suomessa kesä-heinäkuussa 2006. Katjan äiti Tarja ikuisti serkuksien Eskon, Otson ja Johanneksen ensitapaamisen Ristiinassa Markun vanhempien mökillä.
Ylpeät äidit Hanna, Markun veljen vaimo, Katja, ja Markun sisko Meri esikoisineen.
Markun sisko Suvi kävi Otsoa katsomassa Mikkelissä.
Otso kastettiin Helsingin ortodoksisen seurakunnan leirikeskuksessa Lällyssä 8.7. Tarja-mummo nappasi tilaisuudesta kuvan.

Kastetta seuranneena päivänä Otso kirkotettiin ja hän osallistui Pyhään Ehtoolliseen Uspenskin katedraalissa Helsingissä. Aino-kummi otti kuvan.

Kesäkuun alussa kävimme Malesian vanhimmassa kansallispuistossa Taman Negarassa Markun kahden italialaisen kollegan kanssa. Michele nappasi kuvat Markusta ja Otsosta sekä Markusta riippusillalla joka on alun perin rakennettu sademetsän latvuston sekaan kymmenien metrien korkeuteen tutkijoiden työtä turvaamaan ja helpottamaan

Markun vanhemmat Tuomas ja Tuuli tulivat luoksemme kyläilemään lähes koko huhtikuuksi. Muutama päivä heidän tulonsa jälkeen Markku lähti työmatkalle Roomaan, jonka jälkeen piipahti kotona ennen seuraavaa matkaansa Intiaan.

Koska oma kameramme oli huollossa maaliskuusta kesäkuun loppuun, Tuuli on ottanut lähes kaikki huhtikuun kuvat kamerallaan.

Perhepotretti lintupuistossa. Ensimmäiset viisi kuukauttaan Otso kulki mukana rintarepussa, emmekä omistaneet vaunuja.
Tuuli nappasi kuvan malaijitytöistä Kansallismuseon pihalla. Kaikki tähän malesialaisten suurimpaan etniseen ryhmään kuuluvat ovat muslimeja ja melkein kaikki käyttävät huivia, toisin kuin naapurimaan Indonesian musliminaiset.
Arkea kotona Tuulen ja Tuomaan kanssa.


Tuuli Kansallismoskeijassa.
Batu Caves.
Muutaman kuukauden ikäisenä Otso vielä nukkui lähes aina mennessämme syömään. Vaikka kiinalaisessa ravintolassa olikin katos, ei se olisi yksinään riittänyt pitämään Otson paikkaa kuivana kaatosateella.
Intialaisessa ravintolassa.
Markettien riisivalikoimista voi päätellä mikä on tärkein raaka-aine malaiji-, kiinalaisessa ja intialaisessa keittiössä ja kaikilla päivän aterioilla aamiaisesta alkaen.
Markku työmatkan jälkeen väsyneenä. Otso päätti liittyä isän seuraksi päiväunille.
Markun työpaikka, IPGRI – Aasian toimisto.
Sateenvarjo on aina päivällä Otson kanssa tarpeen – satoi tai paistoi.

Syntyessään Otso oli aikamoinen ruipelo. Vähän yli kuukauden ikäisenä syntymäpaino oli kuitenkin jo lähes kaksinkertaistunut.
Äidin rinnuksilla oli hyvä harjoittaa jalkalihaksia.
Perhepotretti

Ensimmäinen tuttipullokokeilu.

Pian kiinalaisen uudenvuoden jälkeen synnytys päätettiin käynnistää ja puolentoista vuorokauden odottelun jälkeen, 9.2.2006, Koiran vuotena, klo 8.38, syntyi Otso.

Otso kuuden minuutin ikäisenä kätilön kapaloitavana. Kaikki vastasyntyneet sidottiin tiukkaan kapaloon heti syntymän jälkeen ja synnytys- ja toipumisosastoilla kuului hämmästyttävän vähän vauvojen parkumista.

Puhdistuksen ja kapaloinnin jälkeen 11 minuuttia vanha Otso tuotiin Katjan syliin.
Ensimmäinen minutti kotona. Vastasyntyneen turvaistuimessa oli vielä kasvuvaraa.
Otso kuuden päivän ikäisenä ja ensimmäisenä aamunaan kotona.

Isä-poika suhde on sittemmin kehittynyt parempaan suuntaan.

Kiinalainen uusivuosi on kiinalaisten vuoden tärkein juhla, jolloin mm. koristellaan koti, vieraillaan sukulaisten ja ystävien luona ja käydään temppelissä. Malesian väestöstä noin 30 % on etnisiä kiinalaisia, ja niinpä Kiinalaista uuttavuotta juhlitaan täälläkin näyttävästi.
Tänä vuonna Kiinalainen uusivuosi sijoittui helmikuun alkuun. Katja ravasi tuolloin jatkuvasti sairaalassa verenpainemittauksissa. Markku kävi työkaverinsa vanhempien luona vuoden ensimmäisenä aamuna seuraamassa kun koti siunattiin rumpujen, lohikäärmetanssin ja sitrus-hedelmien voimin (ylempi kuva). Keskituloiset eläkeläiset olivat varmasti maksaneet omaisuuden jotta saivat parikymmenhenkisen ryhmän kotiinsa juuri oikeaan aikaan.
Kotimme lähellä oleva kiinalainen temppeli on Kuala Lumpurin päätemppeli. Kiinalaisen uudenvuoden aikaan siellä kävi melkoinen kuhina. Mekin saimme osamme juhlinnoista mm. jokailtaisen rummutuksen muodossa, ja visuaalisia virikkeitä tarjosivat kirkkaasti valaistu Buddha-patsas sekä punaiset lyhdyt, joilla temppeli oli koristeltu.

Joululomalla ajelimme Etelä-Thaimaahan. Ensimmäisen yön vietimme vielä Malesian puolella, Penangin saarella. Jouluaaton rankkasadetta pakenimme kiinalaiseen temppeliin, jossa jo valmisteltiin kiinalaisen uudenvuoden koristeita. Jouluaterian nautimme vähemmän perinteikkäästi kiinalaisessa ravintolassa.

Pitkähäntämakakiperhe
Ko Tarutao-kansallispuistossa oli snorklaavien ulkomaalaisten lisäksi kumia kerääviä thaimaalaisia.



Viimeisen Thaimaan-yön vietimme Sichonissa, jossa kymmenien kilometrien pituisella hiekkarannalla oli vain yksi pieni hotelli.

Thaimaassa perhematkailuun ei tarvita tila-autoa.