Viimeisimmältä Taman Negaran retkeltä mukaamme lähti lemmikkieläin. Jukka löysi aamulla hotellimme pihalla olevan uima-altaan reunalta selällään makaavan valtavan kovakuoriaisen. Markku laittoi sen metsäkävelyn ajaksi aurinkoon kuivamaan, ja kuljetti sen illalla kotiin pienessä pullossa. Pimeän tultua tämä kuolleeksi luulemamme otus lähti liikkeelle. Markku siirsi sen isompaan pulloon, jossa se kolmen viikon ajan aloitti joka ilta ääntelyn ja uloskäynnin etsimisen. Lajinmääritys vaikutti ensin mahdottomalta, sillä kovakuoriaisia on satoja tuhansia. Maailman pisin, jopa 15 cm pitkä fijiläinen kovakuoriainen Xixuthrus heros oli hyvin saman näköinen kuin lemmikkimme, joka paljastui Xixuthrus microcerus –lajin edustajaksi (lähisukulainen siis), joka on ilman tuntosarvia ja jalkoja 8,6 cm pitkä. Otsoa sai vähän houkutella silittämään kuollutta lemmikkiämme.

Pääsiäiseksi ajoimme Singaporeen. Tällä kertaa matkan päätavoite oli Katjan pääsiäiskirkossa käynti. Kirkko on perinteisessä kiinalaistyylisessä rakennuksessa.

Myös hotellimme oli vastaavan tyylisessä rakennuksessa Chinatownissa, eli kaupunginosassa, jossa pidetään yllä perinteitä turistien iloksi. Kuvassa olemme palaamassa aamiaiselta kadun toiselta puolelta automme ohi. Päivisin ja iltaisin katu oli vilskettä täynnä ja parkkipaikka oli todella hankala löytää.

Kaukosäätimet kiinnostavat Otsoa erityisesti silloin kun nappien painamisella saa vielä jotain aikaan, kuten tässä tapauksessa. Kotona kaukosäädinleikit ovat harvinaista herkkua ja silloinkin säätimistä yleensä puuttuvat patterit.

Paluumatkalla Kuala Lumpuriin Jukka ja Markku jäivät Sepangiin katsomaan formuloita. Kuten moni muukin asia täällä, myös formulat olivat halpaa hupia - nurmikkopaikka maksoi 11 euroa. Kuumuus oli tuulettomuuden takia hirvittävä. Vaikka päivänvarjolla sai auringon suoran kuumentavan vaikutuksen pysäytettyä, valui hiki silmiin niin että näkökyky heikkeni. Mielenkiintoista oli, että lippujen perusteella kannatettiin kahta asiaa – Ferraria ja Suomea. Muita lippuja ei näkynyt. Ferrarin kannattajat näyttivät malesialaisilta ja Suomen kannattajat paidattomine, punaisine ja möhömahaisine ylävartaloineen suomalaisilta. Muilla kuin suomalaisilla formuloihin ei taida liittyä mitään patrioottisia tunteita.

Vaikkei ensimmäinen kierros ole vielä puolessavälissäkään, ovat McLarenit jo kärjessä.

Maalis-huhtikuussa Katja kuvasi arkeamme.

Aamulla puuron jälkeen Otsolle maistuvat mehukkaat rambutanit. Joskus hän vain esittelee ylpeänä saalistaan, mutta toisinaan on myös valmis luopumaan siitä – ainakin jos ymmärtää ettei itse esim. osaa kuoria hedelmää.

Tärkein ei ole määränpää, vaan se, että saa kävellä portaita ylös ja alas.

Ulkoleikit ovat Otsolle harvinaista herkkua.

Katja ja Otso käyvät kerran viikossa kerhossa, jossa leikitään, lauletaan ja puuhataan kaikenlaista. Tässä kerholaiset saalistavat saippuakuplia.

Katjan ja Otson viikko-ohjelmaan kuuluu myös musiikkikerhossa käyminen. Ennen ja jälkeen kerhon ennättää myös hyvin leikkimään kavereiden kanssa.

Herkkuateria japanilaisessa ravintolassa alkaa olla lopuillaan. Tyytyväisestä ilmeestä päätellen jotain meni suuhunkin.

Lähiostariimme on lyhyt ja hankala matka. Suojateitä ei ole ja välillä jalkakäytäväkin puuttuvat. Muihin suuntiin kävely on vielä hankalampaa ja kovan liikenteen vuoksi vaarallista etenkin pimeällä. Usein käytämmekin kärryjen sijasta kantorinkkaa, jotta kävely olisi helpompaa ja turvallisempaa.

Parin sadan metrin päässä kodistamme virtaa Kuala Lumpurin pääjoki, joka nykyään muistuttaa lähinnä avoviemäriä. Huhtikuun alussa kävellessämme lounaalle mietimme onko joki biologisesti kuollut, kun siinä ei koskaan näy kaloja tai muuta elämää. Vastauksen kysymykseemme saimme jo paluumatkalla, kun näimme valtavan käärmeen uiskentelevan rantaviivalla. Kuvien perusteella Markku määritti sen verkkopythoniksi, joka on maailman pisin käärmelaji (anakonda tosin voi olla huomattavasti painavampi). Markku myös määritti lähistöllä istuvan tutun linnun perusteella käärmeen pituudeksi lähes neljä metriä. Suurimmat lajin edustajat, jotka ovat jopa kymmenmetrisiä, pystyvät kuristamaan ja nielaisemaan sikoja, antilooppeja ja joskus ihmisiäkin. Näkemämme yksilö elää todennäköisesti rottien ja kissojen syömisellä.