Lokakuun lopussa lensimme Kiinaan, Macaoon, josta jatkoimme matkaa Guangzhoun kautta jyrkkien kalkkikivimäkien ympäröimään Guiliniin. Guilinissa hotellimme naapurissa olevasta ravintolasta sai mm. taatusti tuoretta Guilinin kuuluisaa käärmekeittoa - käärmehäkki oli asetettu houkuttelevasti ravintolan eteen.
Otso sai Kiinassa vielä enemmän huomiota osakseen kuin Malesiassa. Tässä ravintolan henkilökunta on tuonut nuhanenän katselemaan kadun vilinää vanhempien lounastaessa.
Päivän risteily Li-joen mahtavissa maisemissa on elämys joka varmistaa Guilinin suosion länsimaalaisten turistienkin keskuudessa.
Guilinista junailimme Hunanin osavaltion toiseksi suurimpaan kaupunkiin, kuuden miljoonan asukkaan Hengyangiin. Sieltä oli enää lyhyt matka päämääräämme pyhälle Hengshan-vuorelle.
Pidimme kiipeämistaukoa kahvilassa, jossa kuvan isoäiti kertoi lapsenlapsensa olevan neljän kuukauden ikäinen. Kaikilla näkemillämme pikkulapsilla oli housut, joissa on haaroissa reikä - vaipat ovat heille sen verran kalliita, että vähän väliä tämäkin isoäiti otti sen pois ja toivoi pojan pissaavan housujen reiästä, jottei vaippa kastuisi.
Lähellä huippua myytiin pyhiinvaeltajille uskonnollisia esineitä kuten budhalaisten rukousnauhoja ja Maon kuvia. On huvittaa, että Mao on nykyään monille kiinalaisille jumalan asemassa, sillä Maon Kiinassa ei Neuvostoliiton tavoin uskonnollista toimintaa juuri suvaittu.
Lounas vuoren huipulla. Matkaoppaamme ruokasanastossa ei ollut listattu eri vihanneksia ja pyytäessämme ”sekalaisia vihanneksia” tarjoilija näytti ruokalistasta luettelon kiinankilelisiä merkkejä. Ensimmäisellä yrittämällä saimme eteemme lautasellisen chilejä, toisella jo jotain, mitä riisin kanssa saattoi suuhunsa pistää.
Ruokaa oli tarjolla myös polun varrella taivasalla.
Vanha mies kävelee pyhän vuoren juurella luostarin aidan vierellä.
Vaikka olimme Hunanissa neljä päivää, emme nähneet ainuttakaan ulkomaalaista, eivätkä käyttäytymisensä perusteella paikallisetkaan olleet nähneet pitkään aikaan. Puistokuva on jo Hongkongista, jossa ulkomaalaisia suorastaan vilisi.
Meren läheisyys tekee Hongkongista mukavan ja kauniin kaupungin. Macao oli saman tyylinen, mutta paljon pienempi.
Markku lähti työmatkalle Thaimaahan, Chiang Maihin, oltuaan kotona vain pari yötä Kiinan-matkan jälkeen. Metsityksiin liittyvä kolmen päivän kokous sujui leppoisasti. Kuva on kokoukseen liittyneeltä retkeilyltä.
Katja, Otso ja Katjan äiti Tarja menivät Markun perässä Chiang Maihin Tarjan oltua muutaman päivän Kuala Lumpurissa. Metsityskokouksen jälkeisenä päivänä turistoimme ahkerasti. Katjan lievästi jännittynyt ilme kuvassa johtuu siitä, että joen syvyys oli toista metria ja kulkupelinä keikkuva norsu.
Matkalla kohti vesiputousta.
Kävelyn kohteemme oli pieni pettymys kuukautta paria aiemmin alkaneen kuivan kauden takia. Otso oli kuitenkin tyytyväinen kun pääsi Isän kantorinkasta mummon syliin.
