Maaliskuussa Singaporen Jukka tuli bussilla Kuala Lumpuriin, josta matkasimme autolla Malesian itärannikon Perhentian-saarille. Saaret sijaitsevat Terengganu-osavaltiossa, joka on Malesian islamilaisimpia ja viikonloppuakin vietetään siellä perjantaista lauantaihin. Lomakylämme oli malaijien ylläpitämä, eikä siellä mm. tarjottu alkoholia. Matkaoppaan mukaan naisten olisi pitänyt käyttää rannalla uimapukua eikä liian paljastavia bikineitä.
Otsolle loman kohokohta olivat kissat. Aikuiset innostuivat eniten snorklauksesta. Me kaikki kolme näimme ainakin kymmenkiloisen hain ja vähintään saman painoisen merikilpikonnan.
Katjan ja Markun snorklatessa Jukka ja Otso keskittyivät hiekkaleikkeihin.

Paikallinen tyttö hieroi tuttavuutta.

Otsosta meri ja hiekkaranta olivat melkein yhtä kiinnostavia kuin kissat. Perhentialla kauempana vettä samentavista hiekkarannoista olevat korallit olivat paljon hienompia kuin syyskuussa käymällämme Tiga-saarella, mutta muuten Tiga kyllä vie voiton. Perhentianilla ei päässyt autiosaaritunnelmaan kymmenien lomakylien vuoksi.

Paluumatkalla olimme yhden yön Taman Negara –kansallispuiston viereisessä hotellissa ja saimme ihailla sumun hälvenemistä aamiaista syödessämme.

Reippailimme metsissä sen verran että hiki nousi pintaan. Jo puolen tunnin rauhallisen kävelyn jälkeen kuuman kostean metsän siimeksessä esimerkiksi Otsoa kantavan Markun kaikki vaatteet olivat läpimärät. Markku on perinteisesti (eli kahdesti) käynyt joessa uimassa vaatteet päällä kävelyn päätteeksi, mutta tällä kertaa perinne katkesi kun kiirehdimme hotellille tyhjentämään huoneemme ennen määräaikaa.