Maalis-huhtikuussa Katja kuvasi arkeamme.

Aamulla puuron jälkeen Otsolle maistuvat mehukkaat rambutanit. Joskus hän vain esittelee ylpeänä saalistaan, mutta toisinaan on myös valmis luopumaan siitä – ainakin jos ymmärtää ettei itse esim. osaa kuoria hedelmää.

Tärkein ei ole määränpää, vaan se, että saa kävellä portaita ylös ja alas.

Ulkoleikit ovat Otsolle harvinaista herkkua.

Katja ja Otso käyvät kerran viikossa kerhossa, jossa leikitään, lauletaan ja puuhataan kaikenlaista. Tässä kerholaiset saalistavat saippuakuplia.

Katjan ja Otson viikko-ohjelmaan kuuluu myös musiikkikerhossa käyminen. Ennen ja jälkeen kerhon ennättää myös hyvin leikkimään kavereiden kanssa.

Herkkuateria japanilaisessa ravintolassa alkaa olla lopuillaan. Tyytyväisestä ilmeestä päätellen jotain meni suuhunkin.

Lähiostariimme on lyhyt ja hankala matka. Suojateitä ei ole ja välillä jalkakäytäväkin puuttuvat. Muihin suuntiin kävely on vielä hankalampaa ja kovan liikenteen vuoksi vaarallista etenkin pimeällä. Usein käytämmekin kärryjen sijasta kantorinkkaa, jotta kävely olisi helpompaa ja turvallisempaa.

Parin sadan metrin päässä kodistamme virtaa Kuala Lumpurin pääjoki, joka nykyään muistuttaa lähinnä avoviemäriä. Huhtikuun alussa kävellessämme lounaalle mietimme onko joki biologisesti kuollut, kun siinä ei koskaan näy kaloja tai muuta elämää. Vastauksen kysymykseemme saimme jo paluumatkalla, kun näimme valtavan käärmeen uiskentelevan rantaviivalla. Kuvien perusteella Markku määritti sen verkkopythoniksi, joka on maailman pisin käärmelaji (anakonda tosin voi olla huomattavasti painavampi). Markku myös määritti lähistöllä istuvan tutun linnun perusteella käärmeen pituudeksi lähes neljä metriä. Suurimmat lajin edustajat, jotka ovat jopa kymmenmetrisiä, pystyvät kuristamaan ja nielaisemaan sikoja, antilooppeja ja joskus ihmisiäkin. Näkemämme yksilö elää todennäköisesti rottien ja kissojen syömisellä.