Heinäkuun viikonloppuina tutustuimme kotiseutuumme. Vaikka monet ulkomaalaiset haukkuvat Kuala Lumpurin eläintarhaa ankeaksi, on se esimerkiksi Korkeasaarta paljon modernimpi ja eläimillä on enemmän tilaa.

Ajoimme yhdessä amerikkalaisen Markun työpaikkaharjoittelijan kanssa sadan kilometrin päähän norsujen ”ennallistamiskeskukseen”. Keskus paljastui kuitenkin lähinnä valtion ylläpitämäksi turistipyydykseksi. Otso luovutti lopulta banaanin norsulle, vaikka ajatteli ensin syövansä herkkuhedelmän itse.

Cameronin ylänköalue on parin sadan kilometrin päässä Kuala Lumpurista. Se on kuuluisa teeviljelmistään, joilla olemme tässäkin kävelemässä.

Toisena ylänköpäivänämme samoilimme muutaman tunnin vuoristosademetsässä. Alastulo kukkulalta jolle kiipesimme oli hankala. Juuri kun pääsimme huipulle jolla oli tarkoitus pitää tauko, alkoi sataa rankasti ja meidän oli pakko laskeutua alas saman tien. Kylmyys oli ongelma sillä olimme noin puolentoista kilometrin korkeudessa, eli lämpötilat olivat samaa luokkaa kuin Suomen kesässä.