Toukokuussa vietimme pari viikkoa Etelä-Koreassa ja Japanissa. Markku osallistui Seoulissa konferenssiin, jona aikana Katja ja Otso tutustuivat kaupunkiin. Osallistuimme kaikki konferenssin päätösekskursiolle, jolla ajeltiin bussilla ympäri Etelä-Koreaa. Kuva on itärannikon 23000 ha:n metsäpaloalueelta.



















Temppelikäynnillä Korean vanhassa pääkaupungissa Kyongjussa. Kulttuurisesti Korea on selvästi lähempänä Pohjois-Kiinaa kuin Japania.
















Ekskursion bussikuski piti erityisen paljon lapsista, tai ainakin Otsosta. Suuren osan tauoista Otso istui kuskin paikalla, kuski seisoi vieressä ja sanoi okeee okeee sekä usutti Otsoa painelemaan kaikkia kymmeniä nappuloita mitä näköpiiristä löytyi.





















Toisinaan Otson ajoharjoitukset keskeytyivät ihailijoiden häirintään.





















Japanissa meillä oli lomaa kuusi vuorokautta. Lensimme Nagoyaan, mihin saimme halvimmat lentoliput Seoulista. Nagoyasta jatkoimme matkaa junalla Matsumotoon, Japanin Alppien viehättävään pikkukaupunkiin. Markku sattumoisin nappasi kuvan hetkellä, jolloin suurin osa matkustajista ei katsellut Otson puuhailua, vaikka kaljupää saikin osakseen Japanissa vielä enemmän katseita ja hymyjä kuin missään muualla Aasiassa.














Ensimmäisen lounaamme Japanissa söimme pienessä ravintolassa, jonka yläkerrasta puuttuivat tuolit. Vaikka hotellit ja junat olivat vähintään saman hintaisia kuin Suomessa, eli Kaakkois-Aasian hintatasoon tottuneelle todella kalliita, oli ravintoloiden lounastarjoukset kohtuuhintaista. Markun piiloutuessa kameran taakse ja Katjan keskittyessä ruoan vastaanottamiseen, Otso syöksyi tutkimaan (lue: tuhoamaan) mausteita.





















Matsumoton päänähtävyys oli kuvan linna.




















Teimme Kamikotsin vuorialueelle vain päiväretken, koska alueen hotellien hinnat ylittivät reilusti päiväbudjettimme. Markku oli tyyväinen löytämäänsä täydelliseen hellehattuun – vain noin parinkymmenen vuoden etsimisen jälkeen.














Useimmat yöt nukuimme tavallisissa ahtaissa hotelleissa, mutta Takayamassa yövyimme kuvan ”ryokanissa”, perinteisessä japanilaisessa majatalossa, josta puuttuivat sängyt ja tuolit, ja jonka ikkunoissa oli paperiruudukko. Otso oli tyytyväinen kun kaikki tapahtui hänen korkeudellaan. Tavaraa meillä oli ihan liikaa, sillä olimme suunnitelleet liikkuvamme vaivattomasti vuokra-autolla. Vuokraus ei kuitenkaan onnistunut, koska kansainväliset ajokorttimemme olivat menneet vanhoiksi.

















Esikoululaiset ruokkivat karppeja puutarhassa.



















Viimeiset pari päivää vietimme Japanin monivuosisataisessa pääkaupungissa Kiotossa. Kaupungin historillaisten nähtävyyksien määrästä kertoo Unescon maailmanperintökohteiden lukumäärä. Jo pelkästään niitä on 17.





















Ensimmäisenä iltana Kiotossa näimme lukuisia kimonoihin pukeutuneita naisia, joista suurin osa oli oletettavasti menossa työpaikoilleen ravintoloihin. Kuvassakin heitä näkyy kaksi. Pari tuntia kuvan ottamisen jälkeen vastaamme käveli aito valkonaamainen geisha tai maiko, joihin törmääminen on hyvin harvinaista, sillä heitä on koko Japanissa alle tuhat.