Pian Suomesta paluun jälkeen Markku lähti työmatkalle Borneolle, Sarawakin Bintuluun. Konferenssin viimeisen päivän retkeily suuntautui ylös jokea Iban-kansan maille. Retkeilijät kävivät matkan alkajaisiksi tervehtimässä kyläläisiä.
Borneon metsiä hyödynnetään vielä kestämättömällä vauhdilla. Pienestä koostaan huolimatta Malesiassa hakataan enemmän puuta teollisuuden tarpeisiin kuin missään muussa tropiikin maassa Brasiliaa lukuun ottamatta.
Bintulun lähistöllä on paljon sahoja ja vaneritehtaita.
Aasian ja pian koko maailman suurimman halpalentoehtiön ansiosta Katja ja Otso tulivat Markun seuraksi pidennetyksi viikonlopuksi Bintuluun. Onneksemme AirAsian liikenteen solmukohta on Kuala Lumpurissa ja koska majoitus ja ruokakin on pilkkahintaista, on matkailu Kaakkois-Aasiassa todennäköisesti maailman halvinta. Matkasimme Niah-luolille. Ensin bussilla, sitten taksilla ja lopuksi kuutisen kilometriä kävellen. Onneksi Otsoa ei tarvinnut koko ajan kantaa. Voimakkaiden sateiden jälkeen koko suosademetsä on veden peitossa.
Luolilla näimme miesryhmien keräävän tervapääskyn sukuisten lintujen pesiä. Pari otsalampuin varustettua ryhmää kiipeilivät hengenvaarillisesti köysien ja puuseipäiden avulla kymmenien metrien korkeuteen luolan pimeissä osissa. Kuvan ryhmä työskenteli luolan suulla, joka oli niin matala että pesät tipahtivat luolan katosta pitkällä seipäällä sohimalla. Kiinalaiset uskovat lintujen pesistä tehdyn keiton vaalentavan ihoa. Linnunpesillä on ollut tärkeä asema Etelä-Kiinan meren kaupassa jo satoja vuosia.